Synttärisäheltämistä vol.2

Ensinnäkin, tämä postaus on jo viikon myöhässä, kun nuorimmaisen 1-vuotissynttärit oli viikko sitten sunnuntaina. Ja toiseksi, otsikko hämää nyt aivan häikäilettömästi. Minkäänlaisesta säheltämistä ei nimittäin ollut tietoakaan, vaikka odotettavissa oli jälleen suunapäänä juoksemista ja sekasortoa hetkeä ennen juhlia. Sekä omaksi, että kanssa-asujien yllätykseksi kaaos oli hallittavissa, tunteenpurkauksia ei päässyt syntymään, ja leipomiset ja laittamisetkin sujui vallan hienosti (tosin kakkukuvat unohtui ottaa. Mutta se menee enemmän sen surullisen kuuluisan ammetåken piikkiin).

20131028-003824.jpg  20131028-003837.jpg

Luulen, että mukulaisetkin aistivat mammansa yllättävän harmonian, eivätkä viitsineet edes testata mamman mahdollisia räjähdykseen johtavia rajoja. Itse synttärisankari tosin nukahti päivän ensimmäisille päikkäreille vasta tunti ennen juhlien alkua, joten pienoisen ilme oli aika mainio herätessään unilta kun tupa olikin unien aikana täyttynyt mesoavista mukuloista ja iloisista aikuisista. Ensimmäiset kaksi tuntia juhlien keskipiste tahtoi olla vain mammansa sylissä, joten mamma sitten ahtoi itseensä kakkua keittiössä, lapsi sylissä, seisoaltaan. Eihän olisi tullut kuuloonkaan, että olisin syönyt kakkua vähän myöhemmin, istuallaan. Ei ei. Hyvä etten ollut ensimmäisenä jonossa kakkuvadin vieressä.

20131028-003733.jpg

Pieni synttärityttö sai lahjaksi uusia leluja, jotka tuntuivat olevat kovin mieleen. Uusi aktiviteettitalo, värikäs lelujuna ja kävelyvaunu, jossa on aktiviteettipaneeli etuosassa joutuivat kovalle koetukselle heti ensi hetkistä lähtien. Useaan otteeseen iltapäivän aikana (vieraiden lähdettyä) mielenkiinto sekä muutama pienehkö vain yksivuotiaalle mahdollisella energialla toimiva peikkokohtauskin kohdistui näihin uusiin, onneksi itsessään pieniäänisiin, vempaimiin. Peikkokohtaukset aiheutuivat isosiskon uusia leluja kohtaan osoittaman mielenkiinnon takia, jota pikkusisko ei aivan ilmeisestikään katsonut hyvällä.

20131028-003757.jpg

Eli sähellyksiltä säästyttiin, ja hyvä niin. Tosin, pienimuotoinen ”mihin se vuosi katosi” -tyylinen kriisi meinasi päästä päälle siinä yöllä ennen synttäreitä, kun pieni ihanainen heräsi vaatimaan yöllistä maitopulloansa vain varttitunti ennen hänen syntymähetkeä. Siinä sitä sitten tuli palauteltua mieleen tapahtumia tasan vuotta ennen, ja mietittyä mihin hemmettiin ne päivät, viikot ja kuukaudet ovat menneet. Selasin kaikki yhdeksänsataa kuvaa läpi puhelimesta kello puoli kolme yöllä, ja tuttuun tyyliini vain päivittelin ja ihmettelin.

Sanonpa vain, että onneksi on ne kuvat. Muuten en edes uskoisi, että lapsi on ollut meillä jo kokonaisen vuoden…

IMG_0183

Mainokset

Synttärijuhlaa ja sähellystä

Meidän pieni iso tyttö on nyt kolme vuotta. Mamman tuntemukset asiasta ovat vähän ristiriitaiset, joten jätettäköön turha analysointi tällä kertaa sikseen, ja mennään suoraa päätä itse synttärisäheltämiseen. Itse juhlat onnistuivat kyllä hienosti, ja synttärisankari oli enemmän kuin tohkeissaan, mutta ne järjestelyt. Se oli kyllä taas yhdenlaista sähläämistä.

IMG_2093_2”Kukka-asetelma” oli ainakin hieno!

Mamma aloitti järjestelyt omasta mielestään ihan ajoissa aivan liian myöhään ja hoppu tuli. Kakkupohjan ja muffinssit tein edellisenä iltana, mutta leipominenhan EI ole minun juttu, joten eipä se taaskaan mennyt kuin strömsössä (tuostahan taitaa tullakin tämän blogin punainen lanka: Tekemiset, jotka eivät menneet kuten strömsössä. Ja niitähän onkin sitten heti monta).

IMG_2116Tuuliviirikin oli hieno!

Koska en ole supermamma, niin päätin tehdä muffinssit puolivalmisteesta ”aikaa säästääkseni”. Vettä ja margariinia tai neutraalia öljyä, pussin sisältö sekaan, sekoitus ja uuniin. Ei pitäisi olla mutta oli ylitsepääsemätön tehtävä. Minä kun muistelin, että olen aiemmin käyttänyt rapsiöljyä tähän tarkoitukseen, joten käytin sitä. No, en varmastikaan ole rapsiöljyä käyttänyt koska taikina maistui  v a i n  rapsiöljyltä. Ensimmäinen kirosana. Mutta ei hätää, olen ongelmanratkojana huippuluokkaa, joten aloin heittelemään mukaan vähän lisäaineita. Mukaan päätyi noin puoli pussia kaakaojauhetta, tummaa kaakaojauhetta, vanilliinisokeria, tavallista sokeria ja puoliksi syöty tummasuklaalevy, jonka ensiksi sulatin mikrossa. Lopulta rapsiöljy ei maistunut enää niin voimakkaasti, joten annostelin taikinan vuokiin ja uuniin. Huokaus.

Olin onneksi ostanut kaksi pussia (tässä tapauksessa tunsin itseni todella hyvin, koska tiesin etukäteen, että jotain menee päin hanuria). Sain ahaa -elämyksen, ja ajattelin, että kun minulla ei ole neutraalia öljyä niin teen sen toisen pussin sulatettuun voihin. BIG mistake! Toinen kirosana. Taikina maistui voilta. Ei miltään muulta. Ja pussin kyljessä lukee todellakin margariini, ei  v o i. Noh, ongelmanratkaisutaidot kehiin taas. Tällä kertaa mukaan päätyi noin kolme desiä jauhoja, puoli pakettia vanilliinisokeria, tavallista sokeria ja mustikoita. Muffinssit uuniin vain. ”Hyvä” tuli. Huokaus.

Seuraavana oli vuorossa täytekakkupohjan teko. Googlasin ohjeen netistä ja ajattelin, että 1 kokonainen annos ja 1/3 annosta riittää kahteen vuokaan. Suorakulmaisesta pitäisi saada sen verran paksu, että siitä voisi leikata yhden kerroksen ja Hello Kittya ei tarvitse leikata ollenkaan. Kahdeksan munan kakkupohja. Ja tässä tulos:

IMG_2095

Kolmas kirosana. Taisin vatkata vähän turhan ronskilla kädellä kun heittelin niitä jauhoja sekaan. Se munavaahto vähän lässähti, ja eihän se sitten enää uunissa mihinkään nouse. Neljäs kirosana.

IMG_2096

Kakkuun tuli sitten yksi kerros täytettä Hello Kittyn alle. Viides kirosana ja huokaus.

IMG_2136_2

Tuossa on lopputulos. Hienohan siitä tuli!

Juu, tuli hieno, mutta oli vaan niin pirun kuivaa, että saharan autiomaan hiekkakin on kosteampaa tuohon verrattuna. Seuraavalla kerralla kun teen täytekakun (kaippa näitä on väkipakostakin tehtävä jatkossakin) niin meinaan  u i t t a a kakkupohjan omenamehussa.

Muusta sähläämisestä en taidakaan enää kirjoittaa. Johan tässä muuten menee loppukin uskottavuus..? Ja kuten tuolla alussa mainitsin, oli juhlat oikein onnistuneet. Synttäritytön piti heti päästä testaamaan lahjaksi saamiaan ”katuliituja” (gatekritt norjaksi. Ei ole harmainta aavistustakaan onko katuliitu oikein käännetty, mutta luotan lukijakuntani älykkyyteen, jotta varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan).

IMG_2173_2

PS. Eräs lukijani kommentoi aikaisempaa postaustani kirjoittamalla, että tiedä vaikka blogistani tulee leipomisblogi. Mitäs olet mieltä nyt? ;D

Jonna