Synttärisäheltämistä vol.2

Ensinnäkin, tämä postaus on jo viikon myöhässä, kun nuorimmaisen 1-vuotissynttärit oli viikko sitten sunnuntaina. Ja toiseksi, otsikko hämää nyt aivan häikäilettömästi. Minkäänlaisesta säheltämistä ei nimittäin ollut tietoakaan, vaikka odotettavissa oli jälleen suunapäänä juoksemista ja sekasortoa hetkeä ennen juhlia. Sekä omaksi, että kanssa-asujien yllätykseksi kaaos oli hallittavissa, tunteenpurkauksia ei päässyt syntymään, ja leipomiset ja laittamisetkin sujui vallan hienosti (tosin kakkukuvat unohtui ottaa. Mutta se menee enemmän sen surullisen kuuluisan ammetåken piikkiin).

20131028-003824.jpg  20131028-003837.jpg

Luulen, että mukulaisetkin aistivat mammansa yllättävän harmonian, eivätkä viitsineet edes testata mamman mahdollisia räjähdykseen johtavia rajoja. Itse synttärisankari tosin nukahti päivän ensimmäisille päikkäreille vasta tunti ennen juhlien alkua, joten pienoisen ilme oli aika mainio herätessään unilta kun tupa olikin unien aikana täyttynyt mesoavista mukuloista ja iloisista aikuisista. Ensimmäiset kaksi tuntia juhlien keskipiste tahtoi olla vain mammansa sylissä, joten mamma sitten ahtoi itseensä kakkua keittiössä, lapsi sylissä, seisoaltaan. Eihän olisi tullut kuuloonkaan, että olisin syönyt kakkua vähän myöhemmin, istuallaan. Ei ei. Hyvä etten ollut ensimmäisenä jonossa kakkuvadin vieressä.

20131028-003733.jpg

Pieni synttärityttö sai lahjaksi uusia leluja, jotka tuntuivat olevat kovin mieleen. Uusi aktiviteettitalo, värikäs lelujuna ja kävelyvaunu, jossa on aktiviteettipaneeli etuosassa joutuivat kovalle koetukselle heti ensi hetkistä lähtien. Useaan otteeseen iltapäivän aikana (vieraiden lähdettyä) mielenkiinto sekä muutama pienehkö vain yksivuotiaalle mahdollisella energialla toimiva peikkokohtauskin kohdistui näihin uusiin, onneksi itsessään pieniäänisiin, vempaimiin. Peikkokohtaukset aiheutuivat isosiskon uusia leluja kohtaan osoittaman mielenkiinnon takia, jota pikkusisko ei aivan ilmeisestikään katsonut hyvällä.

20131028-003757.jpg

Eli sähellyksiltä säästyttiin, ja hyvä niin. Tosin, pienimuotoinen ”mihin se vuosi katosi” -tyylinen kriisi meinasi päästä päälle siinä yöllä ennen synttäreitä, kun pieni ihanainen heräsi vaatimaan yöllistä maitopulloansa vain varttitunti ennen hänen syntymähetkeä. Siinä sitä sitten tuli palauteltua mieleen tapahtumia tasan vuotta ennen, ja mietittyä mihin hemmettiin ne päivät, viikot ja kuukaudet ovat menneet. Selasin kaikki yhdeksänsataa kuvaa läpi puhelimesta kello puoli kolme yöllä, ja tuttuun tyyliini vain päivittelin ja ihmettelin.

Sanonpa vain, että onneksi on ne kuvat. Muuten en edes uskoisi, että lapsi on ollut meillä jo kokonaisen vuoden…

IMG_0183

Mainokset