Voihan viinilasi

Mulla on siis ihan lähteny lapasesta tuon punaviinin litkiminen. Oon kolmena iltana peräkkäin, kolmena iltana, miettikää (hui!), juonut lasin tai kaks punasta viiniä. Ja huomenna on mitä todennäköisimmin odotettavissa useammankin lasillisen kumoamista kun lähden viettämään iltaa suomalaisen ystäväni luokse. Täpinöissä siis jo tänään, ja huolellista viinimakunystyröiden valmistelemista.

Viimeksi tällainen usean perättäisen päivän viinilipsahtaminen sattui heinäkuussa, kun olin mukulaisten kanssa Suomessa mamman luona. Sillonhan mulla oli oikeasti loma (lisää voitte lukea täältä), ja lomallahan on lupa ottaa se yksi tai viis lasia, kunhan vain lapsilla on joku järjelläkäyvä hoitaja sillä aikaa kun mamma pämppää melkein neljän lähestulkoon tipattoman vuoden jälkeen. Ja hyvällä omatunnolla tulikin pämpättyä. Niin.

Ja punaviinihän on terveellistä niiden sisältämien antioksidanttien vuoksi. Tuolta jostakin guuglasin, että yksi tärkeimmistä on resveratroli, jonka on väitetty pidentävän ikää, ehkäisevän syöpää ja veritulppia. Toinen guuglaus osasi kertoa, että italialainen tutkimus on osoittanut, että punaviini suojaa rasvaisen ruuan haitallisilta vaikutuksilta. Eli, otetaanpas sille kulaus. Ja toinenkin. Ja vähän suklaata kyytipojaksi. Noin.

20131101-222040.jpgHuomatkaa nuo muutamat tuikkukipotkin, jotka piti ottaa esille ihan tätä tilaisuutta varten..

(siis kuvan lavastamista varten tietenki..)

Ja sitten lopetetaan tältä kertaa (lukuunottamatta sitä huomista!). Kyllä nämä viinilapaset laitetaan nyt taas takaisin piiloon vähäksi aikaa (lukuunottamatta sitä huomista..ettei nyt vaan jää kellekään epäselväksi).. Totuus kun on se, että vaikka hyvä punaviini on oikeasti tosi hyvää, ja vaikka moni voi saada sen kuvan, että ihan tosissani kaipaan punasia lasillisia iltojani ilostuttamaan, niin ei musta ole viinittelemään joka ilta, joka viikko. Taidan nyt vaan ihan tyytyväisenä jatkaa tämmösellä ”lipsahdus kerran neljässä kuukaudessa” -frekvenssillä. Ihan oukei.

Ps. Mutta suklaata en jätä.