Meidän pieni iso tyttö on nyt kolme vuotta. Mamman tuntemukset asiasta ovat vähän ristiriitaiset, joten jätettäköön turha analysointi tällä kertaa sikseen, ja mennään suoraa päätä itse synttärisäheltämiseen. Itse juhlat onnistuivat kyllä hienosti, ja synttärisankari oli enemmän kuin tohkeissaan, mutta ne järjestelyt. Se oli kyllä taas yhdenlaista sähläämistä.
”Kukka-asetelma” oli ainakin hieno!
Mamma aloitti järjestelyt omasta mielestään ihan ajoissa aivan liian myöhään ja hoppu tuli. Kakkupohjan ja muffinssit tein edellisenä iltana, mutta leipominenhan EI ole minun juttu, joten eipä se taaskaan mennyt kuin strömsössä (tuostahan taitaa tullakin tämän blogin punainen lanka: Tekemiset, jotka eivät menneet kuten strömsössä. Ja niitähän onkin sitten heti monta).
Tuuliviirikin oli hieno!
Koska en ole supermamma, niin päätin tehdä muffinssit puolivalmisteesta ”aikaa säästääkseni”. Vettä ja margariinia tai neutraalia öljyä, pussin sisältö sekaan, sekoitus ja uuniin. Ei pitäisi olla mutta oli ylitsepääsemätön tehtävä. Minä kun muistelin, että olen aiemmin käyttänyt rapsiöljyä tähän tarkoitukseen, joten käytin sitä. No, en varmastikaan ole rapsiöljyä käyttänyt koska taikina maistui v a i n rapsiöljyltä. Ensimmäinen kirosana. Mutta ei hätää, olen ongelmanratkojana huippuluokkaa, joten aloin heittelemään mukaan vähän lisäaineita. Mukaan päätyi noin puoli pussia kaakaojauhetta, tummaa kaakaojauhetta, vanilliinisokeria, tavallista sokeria ja puoliksi syöty tummasuklaalevy, jonka ensiksi sulatin mikrossa. Lopulta rapsiöljy ei maistunut enää niin voimakkaasti, joten annostelin taikinan vuokiin ja uuniin. Huokaus.
Olin onneksi ostanut kaksi pussia (tässä tapauksessa tunsin itseni todella hyvin, koska tiesin etukäteen, että jotain menee päin hanuria). Sain ahaa -elämyksen, ja ajattelin, että kun minulla ei ole neutraalia öljyä niin teen sen toisen pussin sulatettuun voihin. BIG mistake! Toinen kirosana. Taikina maistui voilta. Ei miltään muulta. Ja pussin kyljessä lukee todellakin margariini, ei v o i. Noh, ongelmanratkaisutaidot kehiin taas. Tällä kertaa mukaan päätyi noin kolme desiä jauhoja, puoli pakettia vanilliinisokeria, tavallista sokeria ja mustikoita. Muffinssit uuniin vain. ”Hyvä” tuli. Huokaus.
Seuraavana oli vuorossa täytekakkupohjan teko. Googlasin ohjeen netistä ja ajattelin, että 1 kokonainen annos ja 1/3 annosta riittää kahteen vuokaan. Suorakulmaisesta pitäisi saada sen verran paksu, että siitä voisi leikata yhden kerroksen ja Hello Kittya ei tarvitse leikata ollenkaan. Kahdeksan munan kakkupohja. Ja tässä tulos:
Kolmas kirosana. Taisin vatkata vähän turhan ronskilla kädellä kun heittelin niitä jauhoja sekaan. Se munavaahto vähän lässähti, ja eihän se sitten enää uunissa mihinkään nouse. Neljäs kirosana.
Kakkuun tuli sitten yksi kerros täytettä Hello Kittyn alle. Viides kirosana ja huokaus.
Tuossa on lopputulos. Hienohan siitä tuli!
Juu, tuli hieno, mutta oli vaan niin pirun kuivaa, että saharan autiomaan hiekkakin on kosteampaa tuohon verrattuna. Seuraavalla kerralla kun teen täytekakun (kaippa näitä on väkipakostakin tehtävä jatkossakin) niin meinaan u i t t a a kakkupohjan omenamehussa.
Muusta sähläämisestä en taidakaan enää kirjoittaa. Johan tässä muuten menee loppukin uskottavuus..? Ja kuten tuolla alussa mainitsin, oli juhlat oikein onnistuneet. Synttäritytön piti heti päästä testaamaan lahjaksi saamiaan ”katuliituja” (gatekritt norjaksi. Ei ole harmainta aavistustakaan onko katuliitu oikein käännetty, mutta luotan lukijakuntani älykkyyteen, jotta varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan).
PS. Eräs lukijani kommentoi aikaisempaa postaustani kirjoittamalla, että tiedä vaikka blogistani tulee leipomisblogi. Mitäs olet mieltä nyt? ;D
Jonna
gone with a norwegian 