Haaste s11s

Minut on blogihaastettu! Kiitos vain Paula haasteesta, otan tämän lapsenmielisellä innolla vastaan!
Mainokset

Keskellä viikkoa taas ja kohta on jo joulukin

Ja taas sitä päästään päivittelemään tätä järjettömän nopeaa ajan kulua. Miten nämä viikot, kuukaudet ja jopa vuodet meneekin niin vilahtaessa ohi. Toissapäivänähän minä vasta puskin nuorimmaisen maailmaan ja eilen oli vielä kesä, mutta huomenna onkin jo sitten joulu, ylihuomenna se on taas kesä, ja ennenkuin tässä kissaa ehtii sanoa, niin juhlitaan jo uutta vuotta 2020. Jumankekkale. Sanattomaksi vetää…

20131002-231333.jpg

No mutta onneksi tänään on vielä syksy, ja saa nauttia syksyisistä tunnelmista. Ulkona on ollut tänään sumuista, aurinkoista, pilvistä, vähän sateista, poutaista, värikästäkin on, ja sitten jo yhtäkkiä pimeää, sopivan raikkaalla tavalla koleaa, mutta onneksi ei vielä luihin-ja-ytimiin-asti-tunkeutuvaa-kylmää. Lyhyesti sanottuna aika ihanan sopivaa. Tosin eipä tässä hirveästi tuosta syksyisestä säästä saati tunnelmasta pääse tai ehdi nauttimaan, kun aamulla mennään puolijuoksua tarhaan, koska mamma on taas myöhässä töistä, ja iltapäivällä taistellaan muutama minuutti tarhan pihalla, että josko sitä jo lähdettäis kotia ruuan laittoon, sitten kolmevarttia/tunteroinen sapuskatouhuissa, leikkimistä/tappelupukareitten erottelemista toisistaan, ja hupsista ei muutakuin taas sapuskahommiin, sitten iltatouhut, joka sisältää myös muutaman nuotin vierestä lauletun laulun, ja sittenhän se tämän mamman kotityöt vasta alkaakin: Pesukone, astianpesukone, säätiedotuksen tarkistaminen, jotta seuraavan päivän sisä- ja ulkovaatteiden valikoiminen ja pakkaaminen menisi ilman elämää suurempia epäonnistuneita valintoja, aamupalan suunnittelu (kun täällä ei edelleenkään lapset tarhassa saa aamupalaa), ja no, muutama muu pikkuhomma. Ja sitten kun vihdoin saan istutettua pyöreän takamukseni sohvannurkkaan, on kello jo niin paljon ettei ulos kyllä viitsi/uskalla lähteä kun on säkkipimeää, ja mitään kynttilöitä nyt ei ainakaan ehdi poltella kun ne tuikkuastiat pitäisi ensin ottaa esille sieltä kaapin perältä missä ne on turvassa kohta yksivuotiaalta ja nukkumaankin pitäisi mennä ihan kohta.

20131002-231706.jpg

20131002-230956.jpg

Onko tuo ihme jos tässä ei ehdi muutakuin yrittää roikkua mukana, ja vain todeta se tosiasia, että joulu on taas nurkan takana. Tuon ylimmäisen kuvan joululehdenkin ostin tänään kaupasta! Ja kolmestakymmenestä joululahjasta on jo kahdeksantoista hankittuna! Ja parin viikon päästä on jo nuorimmaisen yksivuotissynttärit, joten ne onkin jo melkein vietetty, kun suunnittelemaan niitä ei nyt ainakaan enää ehdi, mutta kaippa sinne täytyy joku saharakakku tehdä ja muutamat voilta tai rapsiöljyltä maistuvat muffinssitkin pyöräyttää.

Nyt hengästyttää. Taidan alkaa lukemaan tuota joululehteä, kun jouluhan on jo huomenna. Melkein.

Olipa kerran blogi…

…jonka tie blogien huipulle alkoi lupaavasti, ja joka saavutti nopeassa tahdissa kansainvälistäkin huomiota (ref. lukijoita 15 eri maasta!), mutta joka olemattomista yrityksistä huolimatta oli kuivumassa kasaan blogin pitäjän laiskuuden, saamattomuuden, ajan puutteen (tähän kohtaan eräs entinen valmentajani olisi tokaissut: ”laita asiat tärkeysjärjestykseen”) ja huonon turhan rönsyilevän ulosannin vuoksi. Kaikki tarinat, sekä suulliset että kirjalliset vievät niin paljon aikaa, että avomieheni on viime aikoina muutaman kerran tokaissut minun alottaessa (suullisesti) kertomaan jotain järjettömän hulvatonta tarinaa kanssaihmisille: ”Kort versjon, kjære. Kort versjon. – Lyhyt versio, rakkaani. Lyhyt versio.”

Mutta minä tokkura en siltikään osaa muista tarinan rönsyillessä eteenpäin kertoa lyhyesti enkä ytimekkäästi yhtään mitään. Tämä ihmislapsi kun vaan ON luotu puhumaan, ja näköjään myös kirjoittamaankin, pitkään ja hartaasti, nykyään kanssaihmisten kauhuksi jopa kahdella kielellä, ja huolimatta asian tärkeydestä tai siitä tosiasiasta, että tarinankertojalla olisi todellisuudessa hajuakaan saarnaamastaan aiheesta.

Ja nyt alkaa vielä näyttämään siltä, että suuruudenhullut suunnitelmani elättää itseni tätä blogia kirjoittamalla ensi kesään mennessä alkavat kuivua kokoon. Ainakin jos tämä julkaisufrekvenssi jatkuu. Mutta eipä hätää! Ei muutakun uudet entistä suuremmat ja hullummat suunnitelmat esiin. Mitähän järjenköyhää sitä sitten keksisi? Kävellen Afrikkaan neljässä päivässä?

Niin muuten. Ne mun muut julkiseen jakoon menneet projektit on myös kuivumassa tai kuivuneet kasaan ennenkuin ne pääsivät kunnolla alkuunkaan. Ensinnäkin projekti kilokamppailu junnaa paikallaan, ja aikaa on enää 12 päivää. Tavoitteeksi asetetusta kahdeksasta kilosta on lähtenyt kolme, ja sitäkin kyllä ihmettelen suuresti, koska totuus on se, että syön edelleen karkkia joka päivä.

Entä se toinen projekti, se pieni 94km:n pyöräretki Norjan vuorilla. Se taas lässähti treenaamattomuuteen ja pelkoon siitä, etten ehtisikään perille ennenkuin joku toimitsija matkan varrella illan pimetessä huitoisi minut vasemmalle ja kertoisi, että nyt se on loppu. Ja entäpäs sitten ne iänikuiset sisustusprojektit, joista oli myös tarkoitus kirjoittaa ja näyttää kuvia. Nekin on jäädytetty odottamaan hamaa tulevaisuutta, koska nuorimmaisestani on yhtäkkiä tullut niin liikkuva, että hän tuntuu yltävän kaikkialle, ja onnistuu vielä olemaankin kaikkialla yhtä aikaa. Tällä hetkellä meidän jokaikinen kynttilänjalka, kukkaruukku, sisustuskirjain ja tuikkuastia on piilotettu pieniltä käsiltä laitettu talteen. Siitä huolimatta meillä vallitsee sekasorto senkin jälkeen kun olen järjestellyt, siivonnut, puunannut ja tuunannut useamman tunnin. Ja kuka ryökäle se on, joka tätä tavaraa tänne meidän taloon kantaa?!?!

Mutta eikös se nyt kuitenkin teidänkin mielestä ole aivan normaalia täysin naurettavaa olla tämmöinen, joka huutelee kaikki suuret suunnitelmansa kaikelle kansalle, ja sitten ei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi? Sehän vain antaa kuvan tavallisesta, rohkeasta vähintäänkin epäonnistuneesta mammasta, jonka idioottimaiset räpellyksiset projektit nyt vain eivät ole tällä kertaa onnistuneet. Vai olisiko teitä muitakin räpeltäjiä olemassa?

 

20130918-232637.jpgIhan vain todistusaineistoa viitaten ensimmäiseen lauseeseen… 😀

 

Go räpeltäjämammat Go!

Jonna

 

Tyhjää täynnä

Heipparallaa taas vaan kaikille! Taas näitä älykkäitä aloituksia…koettakaahan kestää vain. Lisää korkean IQ:n vaativia latauksia on varmasti luvassa.

Varoittelen kuitenkin heti tähän alkuun, että tämä tulee olemaan tämmöinen tyhjää täynnä -tuotannosta päivää postaus. Ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa. Ei yhtään mitään. Mutta kun edellisestä postauksesta alkaa jo olla niin monta päivää, ja kaikki te, minun uskoutuneet fanit ympäri maailmaa jo varmasti kieli pitkällä odottatte uutta tuotantoa, niin täytyyhän sitä lukijoiden tarpeisiin vastata. Ja ajatelkaa nyt, luvassa on niin täydellisen tyhjäpäistä löpinää, että aivot voi vaaratta heittää narikkaan ja jatkaa lukemista. Johan sitä vähemmästäkin tulee hyvälle tuulelle.

Ei kun hei, oikeasti. Tähänkö sitä on jo tultu kahden kuukauden bloggauksen jälkeen? Tyhjä ideavarasto jo nyt?

No ei huolta, varastot on täynnä. Aika ei vain tahdo riittää. Aiheita olisi vaikka yhden raamatun verran, mutta jokaisen suomen kielisen postauksen tuhertamiseen menee niin kirotun kauan aikaa, että heikkohermoisempaa jo varmasti hermostuttaisi. Ja vaikka kuinka yritän kirjoittaa ”täydellistä suomea”, niin siltikin väliin livahtaa aivan liian monta ärsyttävää kirjoitus- ja kielioppivirhettä. Olen tainnut jo aiemmin jossain postauksessa mainitakin, että olen aivan ärsyttävyyteen asti pilkuntarkka tuhraaja. Kirjoitusvirheet kuuluvatkin minun ”Top-vitoseen” sarjassa Ärsyttävimmät pikkuärsytykset. Muut sarjaan kuuluvat pikkuärsytykset ovat pienellä alkukirjaimella alkavat lauseet, vinossa roikkuvat taulut, kaikki tarkoituksettomasti epäsymmetriset asiat, sekä yksittäiset hiuskarvat, jotka ovat ujuttautuneet tissiliiveihin ja kutittavat niin, että järki menee (niitä hiuskarvoja on metsästetty hullunkiilto silmissä tissiliiveistä yhdessä jos toisessakin epäsopivassa ajankohdassa…yksityiskohdat jätettäköön tällä kertaa kuitenkin mainitsematta..)

Mutta takaisin siis tuohon aiheeseen täydellisen suomen kirjoittaminen. Olen tässä jo jonkun aikaa nimittäin pohtinut, että pitäisiköhän minun jättää nämä naurettavan huonot yritelmät kirjoittaa virheetöntä kirjakieltä, ja kirjoittaa ihan suosiolla puhekieltä? Vaikka puhekieli on nimensä mukaisesti kieltä, jonka laittamista kirjoitettuun muotoon pitäisi vältellä viimeiseen hengenvetoon asti, niin halu heittäytyä aivan hurjaksi ja uhmata kaikkia kielipoliiseja on suhteettoman suuri ottaen huomioon asian todellisen tärkeysarvon. Kuka siis jaksaisi pelihousunsa repiä jos minä alkaisin kirjoittamaan juuri niin kuin puhun? Toisaalta, jos antaisin itselleni luvan kirjoittaa täydellä Rovaniemen murteella tai tällä sönkkösuomella, jota oikeasti puhun, niin laittaisin itse tasan varmasti muutamat pelihousut tuhannen kappaleiksi. Mutta, jos sitä jonkunlaisen välimuodon löytäisi. Sekametelisoppaa siis on luvassa, mutta on se joka tapauksessa enemmän minun tyylistä, kuin tämä niin kutsuttu kirjakieli mitä tällä hetkellä tänne räpellän.

For crying out loud (Käännös: voihan äänekäs itku). Tässä meinaa jo itselläkin alkaa nolottamaan tämä sussiunaaman turhanpäiväinen tuhertaminen. Mitenkähän tämän voisi kunnialla lopetella??

No sen verran vielä, että tuolla alussahan mainitsin, että ideoita on monta. Suunnittelin tuossa vähän tulevia postauksia ja ajattelin, että taidanpas alkaa kirjoittamaan myös vähän ruoka-asiaa. Ja sisustuksesta on tulossa lisää. Kilokamppailu kamppailee oman mahdottomuutensa kanssa, mutta siitäkin lisää myöhemmin. Suuresti lupaamastani Operaatio pyöräretkestä ei tule yhtään mitään, joten siitäkin on varmasti muutama tyhjentävä totuus kirjoitettava. Ja autoasiaa olisi. Ja lisää Must have -juttuja on myös tulossa.

Eli stay tuned. Mielenkiintoinen syksy on tiedossa! Itseironinen_naurunaama-silmänvinkkaus-hymiö

Jonna

(Voi hyvän tähden. Onnistuin kuin onnistuinkin kirjoittamaan kokonaisen, aivan liian pitkän, postauksen aiheesta ei yhtään mitään sanottavaa.)

Löppäpöksyt ja turustöppöset

Tietääkö kaikki mitä otsikon sanat oikeastaan tarkoittavat? Löppäpöksyt ja turustöppöset?

Meidän perhe on aina ollut vähän sitä sorttia, että me keksitään itse sanoja. Suomen kieli, eikä vähiten lapin murre, on siitä niin loistava, että uusien sanojen keksiminen on ylipäätään mahdollista, mutta myös järjettömän hauskaa. Meillä noita mitään tarkoittavia, ennen kuulumattomia sanoja viljellään arkipäivän puheessa ilman, että me muut perheenjäsenet edes ajatellaan, että sanat voisivat jossain yhteyksissä olla suomea äidinkielenään puhuvillekin täysin hepreaa. (Täytyy tähän väliin kommentoida, ettei me niin maalaistolloja olla, että käytettäisiin ”koodikieltä” kenen tahansa kadun tallaajan kanssa. Sen verran toimivat nuo suodattimet sentään meilläkin…)

Tämä vain tuli tässä yksi päivä mieleeni, kun kolmevuotias tyttäreni ei yhtäkkiä ymmärtänyt sanomaani. Hän oli pukemassa housuja jalkaansa, jotka olivat nurinkurin. Sanoin hänelle, että ”oota vähän ku mamma keplauttaa nämä löppäpöksyt eka ympäri”. Lapsiriepu näytti kirjaimellisesti elävältä kysymysmerkiltä, kun ei tiennyt mitä kamalaa niille housuille oli juuri tapahtumassa. Selitin sitten vähän ymmärrettävämmällä suomen kielellä, että housut olivat nurinpäin, ja mamma vain kääntäisi ne ensiksi oikein päin ennenkuin hän voisi pukea ne jalkaansa. (Ei tarvitse kaukaa syntipukkia hakea, jos mukulaiseni eivät koskaan opi puhumaan ymmärrettävää suomea… Lähettäkää nyt hyvän tähden kaikki kynnelle kykenevät Muumi DVD:tä näille lapsirievuille, että saisivat kuulla ihan oikeaoppista suomea ennenkuin on liian myöhäistä!!!)

En siis ollut varmastikaan käyttänyt sanoja keplauttaa ja löppäpöksyt hänen kanssaan aiemmin. Löppäpöksyt ovat varmaan kuitenkin yleisesti suomenkieltä puhuvien, ja yli kolmevuotiaan väen, tietoudessa. Sitäpaitsi sanahan on loppujen lopuksi aika ilmiselvä. Mutta sittenpä tulikin tuo sana turustöppöset mieleeni. Se ei taida olla niin itsestään selvä ilmaus??

Meidän perheessä turustöppösillä tarkoitetaan jotakin itsetehtyä, täysin epäonnistunutta vaatekappaletta, asustetta tai jotain muuta yritelmää, joka on joko ommeltu, kudottu tai virkattu. Meillä tosin, jostain täysin itselleni tuntemattomasta syystä, nämä turustöppöset tuntuvat vain aina olevan minun tekemiäni… … ???

Olisi kyllä hauska kuulla muilla käytössä olevia omia sanoja tai ilmauksia, joita ei ihan heti sivistyssanakirjaan hyväksyttäisi. Kertokaahan ihmeessä, niin rikastutetaan toistemme kieltä!

Jonna

Must have -kumpparit

Näin tässä vähän yli viikko sitten ensimmäisen kerran kuvan yksistä ihanista kumppareista Salamatkustajan sivulla (http://www.salamatkustaja.com/2013/07/design-kauppiaan-syysunelmat.html), ja se oli kertakaikkiaan ”must have” himoa ensi silmäyksellä.

Julian 1

Heti piti tietysti alkaa guuglettaan olisiko tätä mallistoa paljon lisääkin, ja mistähän niitä saisi käsiinsä täällä Norjassa. Voi sitä riemua kun ensiksi löysin sivun, jossa oli lisää kuvia näistä. Mallisto on siis Julia Lundstenin Nokian kumppareille suunnittelema, ja jälleenmyyntiin ne lupailujen mukaan ilmestyvät nyt elokuun aikana. Lisää malleja löydät blogista: http://nokianbyjulialundsten.blogspot.no/ . Että voi kumpparit olla viehättävät!

Voi sitä uutta riemua, kun sitten löysin sivun, josta näitä ihania kumppareita voi tilata: www.kumisaapaskauppa.fi. Ilo oli suorastaan käsin kosketeltavissa (Kuvittele mielessäsi pieni lapsi, joka taputtaa käsiään yhteen ja hihkuu riemusta. Kuvittelet sitten aikuisen naisen tekevän samoin… … …) Ajattelin ja toivoin, että jos tilaan heti, niin ehkäpä kumisaapaspari saapuisi jo ennen sääneidin varoittelemia ”sataa kuin esterin takalistosta” -määriä ensi viikolla. Enkä tietysti ajatellut sen pidemmälle, yltiöinnoissani kun olin. Valitsin vain mallin, valitsin koon ja menin kassalle. Kirjoitin tarvittavat tiedot sinne vastaanottajakenttiin, ja olin jo melkein valmis kun…hemmetti! Tämä halavatun nettikauppa ei lähetäkään mitään Suomen rajojen ulkopuolelle! EI EI EI!!!

Nyt on se ensi viikko ja täällä on todellakin satanut tänään kuin Esterin takalistosta, eikä kumppareista ole näkynyt muutakuin allekirjoittaneen pakkomielle.

Mutta hei! Mammamummihan tulee meille ensi viikon lopussa…

Mammaaa! Tekisitkö vähän tilaa sinne sun matkalaukkuun???

Tahdon siis nämä koossa 37 kiitos:

WH black front

Jonna

Kukkaruukusta terassi

Ihan vaan pientä päivitystä yhdestä meidän ikuisuusprojekteista. Tässä talossa kun riittää sekä rahareikiä, että ikuisuusprojekteja, joita me sitten avomieheni kanssa aina tasaisin väliajoin ihmetellään, suunnitellaan ja mietiskellään, että pitäisi vissiin tehdä jotain. No tänä kesänä osa ihmettelystä on vaihtunut tekoihin asti, ja siitä tämä ylitsevuotava intoaminen esitellä uuden karhea terassi koko maailmalle johtuu (teitä lukijoita on ihan oikeasti todella monessa maassa!) Itse en ole tämän projektin eteen laittanut tikun tikkua ristiin, joten minullahan tässä onkin varaa ylpeillä… Eikun, juu! Veinhän minä kahvia työmiehille kun repivät sitä naurettavan kokoista, umpibetonista rakennettua kukkaruukkua, ja omalle miehellekin kannoin moneen otteeseen kahvikipposia, kun ahersi hiki päässä useassa eri vaiheessa projektin kimpussa. Niin! Ja ostinhan minä nuo mööpelit ja kukatkin. Eli käytännössähän tämä on yksinomaan minun ansiota, että koko terassia on edes olemassa. Irvi-virnu-hymiö!

Tästä lähdettiin. Tuon valtavan lumikasan alta löytyy siis se naurettavan kokoinen kukkaruukku. Niin no, ruukku taitaa nyt ehkä olla himppusen harhaan johtavaa, mutta en minä tällä norjannetulla päällä tähän hätään mitään muutakaan keksi. Umpibetonia se jokatapauksessa oli ja tuommosia ruskeita puskia (kai niitten vissiin olisi pitänyt vihreitä olla) siellä kasvoi. Sekä ruukku, että puskat sai kyytiä lekan alla.

20130805-215133.jpg

Tällä jatkettiin. (Tätä ennen oli pitkähkö ajanjakso, jolloin mitään ei tapahtunut. Kukkaruukku oli revitty, mutta ikkuna ei ollut vielä paikallaan, ulkoseinän rappauskin joutui odottaan lämpimämpiä kelejä, ja niitä irtonaisia betoninkappaleitakin lojui sikin sokin sulassa sovussa)

IMG_2018

IMG_2349

Tähän päädyttiin! (Tuo johto tekee katoamistempun tässä heti pian kun mieheni ottaa taikasauvat taas käyttöönsä. Ja uudet talonumerot meinaan myös laitattaa syksyn aikana)

IMG_2417

IMG_2416

IMG_2414

Thumbs up? Kyllä kai tuolla terassilla kehtaa kahvikupin jos toisenkin ottaa, jos kelejä pitelee.

Jonna