Eiffel-torni ja lahoava laituri

Olen tuosta meidän ankeasta käytävästä aiemmin kirjoittanutkin, ja tässä jokunen viikko takaperin pääsin vihdoin itseni kanssa yhteisymmärrykseen (ja se ei kuulkaa ole mikään itsestäänselvyys) siitä mitä noille ankeille seinille aletaan ripustamaan. Ja nyt on jo ensimmäinen sisäänosto projektista ”Käytävä sieväksi” hankittu!

Tadaa!

IMG_2076

Eikös ole vallan sievä laituri? Pikkusen lahon näkönen, mutta passaa joka tapauksessa kuin nakki silmään tuonne käytävän perälle. (..nakki silmään? Voi apua. Se on kymmenen vuotta kaukomailla asumista tehnyt tehtävänsä…huokaus…enkä nyt edes muista mikä sinne silmään sanonnan mukaan oikeasti sopii..?!?!) Ja entistä sievempi se on varmasti sitten kun se tässä lähiaikoina arviolta parin vuoden sisällä saadaan ripustettua tuohon seinälle.

Mutta ei siinä kaikki. Nimittäin seuraavaa sisustusobjektia, joka oikeastaan jo remonttia suunnitellessa oli koko yläkerran sisustuksen oleellisin osa, ja jonka puuttuessa tähän asti on koko huushollin sisustusprojekti ollut vähintäänkin jäissä, mutta joka nyt vihdoin on siellä missä sen pitääkin. Seinällä. Siinä meni kahdelta mieheltä yhteensä vain 1,5 tuntia kun liimailivat kuvatapetin paikalleen, enkä kuullut yhtään kirosanaa edes koko aikana. (Me ollaan ihan samasta muotista tehty avomieheni kanssa mitä tulee yleiseen päivittelyihmettelysaamattomuuteen…)

Tämä ei sen suurempia esittelyjä kaipaa.

20130710-002944.jpg

20130710-002956.jpg

Eiffel edestä ja sivusta. Ihana!

Mutta mainittakoon näin ihan lopuksi, jottei kenellekään jää epäselväksi kuka tässä torpassa päättää, kuva on minun valitsema.

Ja toinen juttu. Tuo lamppu saa lähdöt!

Jonna

Valokuvat kehyksiin ja seinälle

Meillä oli tässä jokunen päivä sitten 11-vuotispäivä avomieheni kanssa. Unohdettiin koko homma aivan täysin, mutta täytyy kyllä sanoa, että äkkiä se aika on mennyt. Ja tähän väliin vähän mussunmussun ällynlällyn pusipusi, juu, ollaan edelleen. Eli, still going strong.

Ja lässytykset sikseen. Tämän postauksen idea on itseasiassa näyttää muutama kuva, joita me avomieheni ollaan meidän reissuilta viimeisen 11 vuoden aikana otettu. En ole kyllä edes lupaa kysynyt näitten julkaisemiseen, mutta käytän tässä nyt ”kaikki mikä on sinun on meidän, ja kaikki mikä on minun on minun” periaatetta hyväkseni. Osan kuvista olen ajatellut kehystää, mutta en vain yllätys yllätys? ole ihan vielä päättänyt mitkä kuvat pääsevät seinälle. Ja mille seinälle? Sille tympeän ankealle käytävän seinällekö? Tjaa. Kun sinne olisi oikeastaan tulossa vähän muunlaisia kuvia. Tai, en ole ihan varma. Pitää miettiä vielä.

Joka tapauksessa, tässä olisi muutama käsittelemätön kuva seuraavista maista: Ruotsista, Espanjasta, Norjasta, Kroatiasta, USA:sta, Bahamakselta ja Malesiasta. Katsokaa ja ihastelkaa.

Helsinki 2006.Første skoledag. 102_2 Tinti, Gran Canaria 2006 026_2 Sommer2004 + utdrikningslag 028_2  103 copy 102  061 037 (2) 190 copy 185 copy OLYMPUS DIGITAL CAMERA DSC_0261 copy DSC_0255 copy   DSC_0102 copy OLYMPUS DIGITAL CAMERA 117 copy 010 - Kopi

Kaikkien kuvien copyright omistaa Gone with the Norwegian

Eikö näistä nyt jotain kannattaisi laittaa kehyksiin ja esille? Muussa tapauksessa kukaan ei koskaan saisi selville kuinka lahjakas valokuvaaja oikeasti olen avomieheni on. Ja sitä paitsi, kun tämä muistiparka pätkii muutenkin, niin mukavahan se olisi arjen keskellä muistella yhteisiä reissuja ilman, että niitä täytyy ihan erikseen alkaa koneelta katsomaan.

Mitkä näistä sopisi kehyksiin? Lemppareita?

Jonna

Käytävä tarttis vähän väriä

Me ollaan asuttu pian pari vuotta tässä nykyisessä kodissa, mutta sekä remontti, että sisustaminen on vielä vähän aivan kesken. Eikä sisustuksen etenemistä yhtään auta, että allekirjoittanut on vallan kykenemätön päättämään minkälaista sisustustyyliä alkaa tänne kotiin laittamaan. Tyylejä kun on niin laidasta laitaan, ja ideioita on yhtä monta kuin on sisustuslehteä, sisustusblogia ja sisustusputiikkiakin. Ja kun soppaan lisätään vielä värimaailmasta päättäminen, niin uskallan väittää ettei tästä valmista tule tämän vuosikymmenen puolella. Jatketaan nyt vaan asumista kodissa, jossa ei ole mitään seinillä, ja ne muutamat hassut esillä olevat kupit ja kipotkin vaan riitelee keskenään. Mutta onneksi me sentään täytetään kaikki huoneet ilolla, naurulla ja rakkaudella…voi lällyn lällyn.

Mutta jotta ymmärtäisitte mistä puhun, niin tässä esimerkkinä käytävä, joka on  k e r r a s s a a n  ankean tylsä. Käytävän varrella alkupäässä on ovet kylppäriin ja ”master bedroomiin”, ja käytävän perällä on ovet lastenhuoneeseen ja tällä hetkellä vielä vierashuoneeseen/konttoriin, josta tehdään toinen lastenhuone (tällä vauhdilla se valmistunee nuorimmaisen rippijuhliin). Kuten näette, paljasta seinää on metritolkulla (7 jos mustasta kahvasta aletaan mittaamaan)! Mutta tännekään en ole saanut laitettua  y h t ä ä n  mitään, kun en osaa päättää mitä laittaisin. Ideoista ei siis ole pulaa. Niitä on vaan aivan liiaksi.

Kaytava

Mutta kyllä se nyt vaan niin on, että tärkeitä päätöksiähän tässä on alettava tekemään. Ei tuo käytävä tuosta sen kodikkaammaksi tai kutsuvammaksi muutu vaikka sitä kuinka tuijottaisi. Ja sitäpaitsi, minä tahdontahdontahdon kuvia ja tauluja seinille, tyynyjä yhtä paljon kuin tuhannen ja yhden yön tarinoissa (no ei välttämättä tuonne käytävälle kuitenkaan), ja tuommoisen pienen poron (tai vissiin kai se on peura) pään keikkumaan jonnekin. Ihan mihin vain. Mutta se on saatava. Ja rakas avomieheni, jonka kannattama überminimalistinen tyyli saa jopa minkä tahansa sairaalan aulan näyttämään sirkusteltalta, saa sanoa mitä haluaa. Poro on minun!

Poro

Stay tuned! Nyt alkaa tapahtumaan!

Jonna